Italian saappaankärki eli Calabria on alue, jonka harva matkailija valitsee kohteekseen. Turismin vähäisyys onkin yksi hyvä syy mennä sinne – ”autenttinen” on seutua hyvin kuvaava sana. Muita kannustimia ovat herkullinen ruoka, kiinnostava historia ja puhdas turkoosi meri runsaine hiekkarantoineen. Lomailin Calabrian eteläosissa kaksi viikkoa, tässä pieni katsaus reissun gastronomiseen antiin.

Betoninen asuinrakennuksen näköinen talo.

Ei uskoisi, että tämä julkisivu kuuluu erinomaiselle ravintolalle, joka on saanut Slow Foodin ravintolaoppaan suositukset vuodesta 1995 lähtien. Paikalle ei taatusti eksy sattumalta.

Calabrialla on maine tulisen ruoan tyyssijana. Ennakkokäsitysten perusteella odotin että chili polttelee joka aterialla, mutta tulisuus on keskittynyt vain tiettyihin ruokalajeihin. Makkarat ja kinkut ovat yksi niistä. Tiedustelin lihakaupassa, olisiko heillä myös jotain ei-tulista paikallista leikkelettä, jolloin myyjä katsoi minua myötätuntoisesti ja totesi: ”Olemme Calabriassa.” Tutuksi tuli myös calabrialainen salaatti: tomaattia, basilikaa tai kuivattua oreganoa, Tropean punasipulia ja tuoretta vihreää chiliä, joka on niin kipakkaa että se tuntuu suorastaan sihahtavan kielellä. Ei kuitenkaan kannata perua matkasuunnitelmia vaikkei tykkäisikään tulisesta ruoasta – miedompia vaihtoehtoja löytyy helposti.

Calabriassa rakastetaan uppopaistettuja ruokia ja ne osataan valmistaa poikkeuksellisen hyvin. On kummallista, miten samassa antipastokattauksessa voi olla useita uppopaistettuja asioita – kesäkurpitsan kukkaa, anjoviksella täytettyjä taikinapalloja, munakoisopyöryköitä ja munakoisoviipaleita – eikä siltikään tule ällörasvainen olo. Raaka-aineet ovat tuoreita ja ne on paistettu taitavasti.

Uppopaistettuja alkupaloja lautasella

”Frittelle”, Uppopaistettua kesäkurpitsaa ja sen kukkaa ja täytettyjä munakoisoja – uppopaistettuja nekin.

Uppopaistettuja alkupaloja lautasella

Uppopaistettuja munakoisoviipaleita ja riisipalleroita.

Sika on tärkein lihaeläin ja maaseudulla niitä pidetään ja teurastetaan edelleen kotona. Paprikajauheella tai chilillä maustettu calabrialainen raakamakkara, salsiccia calabrese, tunnetaan kauempanakin, samoin sian lonkasta valmistettu capicollo ja litteä, yleensä tulinen soppressata-salami. Suomessakin trendikäs pizzan täyte on levitettävän pehmeä ’nduja-salami. Perinteisesti siihen on käytetty lihan ja silavan ohella sisäelimiä sekä hurja määrä chiliä – jopa 250 grammaa lihakiloa kohti, eikä mitään mietoa laatua! ’Nduja sopii kuuman leivän ja pizzan ohella hienosti myös pastakastikkeeseen.

'Nduja-salamia leivän päällä

Levitettävän pehmeä ’nduja-salami on valtavan tulista.

Erikoisempi, mutta varsin herkullinen makuelämys oli ciccioli. Sian teurastuksen jälkeen kaikki sian rasva, luut, nahka, sorkat ja muut jämäpalat haudutetaan suuressa padassa usean tunnin ajan. Kun sulanut rasva ja kiinteät kimpaleet on poistettu muuta käyttöä varten, jää jäljelle ciccioli, läskipalojen lihaisammat osat. Cicciolin makua oli taitettu pienellä määrällä ricottajuustoa, lopputuloksena mielettömän täyteläinen ja sikamaisen herkullinen päällyste kuumalle leipäviipaleelle.

Cicciolia ja ricottaa kuuman leivän päällä

Cicciolin valmistustapa saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta maku on mahtava ja suutuntuma kuin sulaneessa lihapadassa.

Mereneläviä on rannikolla hyvin saatavilla simpukoista miekkakalaan. Calabrian erikoisuus on stocco eli kuivattu turska, jota on tuotu sinne kauppatavarana Norjasta ja muista Pohjoismaista 1500-luvulta asti. Hyvin säilyvä kuivakala on ollut myös köyhempien kansanosien suosimaa ruokaa vuosisatojen ajan. Stoccon ykköskaupunki on Mammola, jossa sillä on pitkät ja arvostetut perinteet. Stocco alla mammolese haudutetaan tomaattikastikkeessa paprikan, perunan ja oliivien kanssa ja huuhdellaan alas punaviinillä. Kuivakalan tuoksu on melko erikoinen ja voimakas, mutta maussa siitä ei ole viitteitäkään.

Stocco-pasta lautasella, juustoraaste päällä

Mammolan paikallinen erikoisuus, pasta di jermano eli ruisjauhoista tehty pasta oli herkullista stoccon kanssa. Vaikka kyseessä on kalapasta, päälle raastetaan juustoa: paikallista vuohemaidosta tehtyä savustettua ricottaa.

Stocco alla mammolese lautasella

Mammolan kaupunki on kuuluisa stocco-annoksestaan.

Calabriassa on helppoa löytää erinomaista jäätelöä. Tunnettu erikoisuus on tartufo di Pizzo, ’Pizzon tryffeli’, jossa on nyrkinkokoiseen hasselpähkinä- ja suklaajäätelön sisään kätketty sula suklaatäyte ja koko komeus pyöritelty kaakaojauheessa. ”Tryffeliä” on saatavilla ympäri Calabriaa, mutta parhaat söimme Pizzon kaupungissa maineikkaassa gelateria Da Enricossa.

Jäätelöannos lohkaistuna

”Pizzon tryffeli” on jäätelöannos ja Calabrian tunnetuimpia jälkiruokia.

Seuraavan reissun jäätelökohteeksi jää ainakin gelateria Da Cesare, joka on toiminut samassa vihreässä kioskissa Reggio Calabrian rantabulevardilla jo 80 vuotta. Paikka on noteerattu valtakunnallisesti ja voitti 2016 Italian parhaan gelaterian tittelin.

Calabrian lakritsista kirjoitin jo aiemmin.

Kaiken kaikkiaan Calabria oli Italiankin mittapuulla erinomainen ruokamatkailijan kohde, johon tulee varmasti vielä palattua.

Ikkunanäkymä merelle

Ravintoloista on joskus hulppeat näkymät.