Roomalainen levypizza on pinnalta rapea ja sisältä suurikuplainen ja ilmavan pehmeä. Toisin kuin esimerkiksi napolilainen pizza, se sopii hyvin kotikeittiöön, koska tavallisen uunin lämpötila riittää ja yhdellä pellillisellä ruokkii useamman ihmisen. Taikina tehdään 1–2 vuorokautta ennen paistamista, minkä itse lasken eduksi — pizzapäivänä tarvitsee vain levittää taikina pellille, lisätä täytteet ja paistaa.
Reseptin ainemäärissä ei ole mitään ihmeellistä, vaan onnistuminen on kiinni oikeanlaisista jauhoista ja taikinan käsittelystä. Taikinan teko vaatii harjoittelua, mutta vaikka menisi vähän pieleenkin, lopputuloksena on pellillinen uunituoretta pizzaa ja sehän on aina hyvää!
Suomalaiset vehnäjauhot ovat monessakin mielessä hyviä, mutta kovin kaksista peltipizzataikinaa niistä ei saa. Vehnälajikkeista ja kasvuolosuhteista johtuen kotimaiset jauhot eivät ole sitkoltaan tarpeeksi vahvoja, jolloin taikinasta tulee helposti liisterinen ja sen kuplat romahtavat pitkän nostatuksen aikana. Vahvoja italialaisia jauhoja saa erikoisliikkeistä ja nettikaupoista, hyväksi havaittuja tuotteita ovat esim. Mulino Marino (00 ja Buratto), Caputo Cuoco ja Iaquone Luna Rossa.
Lisäys 2.10.2018: Jotkut ovat kyselleet Hungry Chef 00 -pizzajauhoista, jotka ovat ilmestyneet kauppojen valikoimiin. En suosittele niitä tähän taikinaan, koska niiden sitko ja vedensidontakyky eivät ole riittävällä tasolla.
Jauhoista lisää kirjoituksen lopussa.
Järjestän silloin tällöin Tampereella pienille ryhmille kursseja, jossa yhden illan aikana harjoitellaan taikinan valmistusta ja pizzan paistamista. Jos sellainen kiinnostaa, ota yhteyttä.
Resepti: roomalainen peltipizza kotikeittiössä
Taikina: 700 g
400 g vahvoja italialaisia vehnäjauhoja
310 g kylmää vettä
8 g suolaa (n. 1,5 tl)
2,5 g kuivahiivaa (n. 0,8 tl)Tomaattikastiketta tarvitaan noin 350 g ja mozzarellaa noin 250 g.
Muokkaus 11.2.2019: Oliiviöljy poistettu reseptistä.
Voit vaivata taikinan joko käsin tai koneella. Koneella vaivatusta taikinasta tulee hiukan parempi.
1a. Taikinan valmistus käsin
Sekoita vesi ja jauhot juuri ja juuri sekaisin. Jätä peitettynä tekeytymään noin tunniksi. (Tämä vaihe on nimeltään autolyysi ja se parantaa taikinan rakennetta ja lyhentää vaivausaikaa.) Sekoita mukaan kuivahiiva.
Tai pikaversio: Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lisää vesi ja sekoita.
Lisää suola ja sekoita huolella. Aloita vaivaaminen "kuokkimalla" taivutetuilla sormilla kulhon pohjalta niin, että jokaisella kuokkaisulla taikina venyy ja mäiskähtelee kulhon pohjaa vasten. Tekniikka näkyy tässä leipätaikinavideossa. Jatka 5–10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia ja vaivaa vielä 5 minuuttia.
1b. Taikinan valmistus yleiskoneella
Säästä vedestä noin viidesosa ja kaada loput yleiskoneen kulhoon. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja kaada jauhot veden sekaan. Anna yleiskoneen käydä hitaalla nopeudella 3–5 minuuttia kunnes aineet ovat hyvin sekaisin.
Lisää suola ja pieni tilkka vettä. Kiihdytä täydelle nopeudelle ja lisää parin minuutin kuluttua vesi pienissä erissä aina kun edellinen on kunnolla imeytynyt. Vaivaa noin 10 minuuttia, kunnes taikina puhdistaa kulhon reunat ja taikinan pinta on sileä. Jos epäilet onko taikina vielä valmis, jatka vielä 1–2 minuuttia. Voi olla hyvä tarkistaa taikinan lämpötila, jonka pitäisi olla alle 28, mielellään alle 25 astetta. Jos taikina kuumenee liikaa, se lähtee kohoamaan liian nopeasti. Se ei ole mikään katastrofi, mutta kannattaa kokeilla kylmempää vettä, suurempaa vaivausnopeutta tai vähempää hiivaa.
Lisää vaivaamisvinkkejä toisessa artikkelissa.
2. Taikinan sulkeminen
Seuraavaksi taikinan sitkoa pitää vielä vahvistaa ja järjestää sitkoverkko taikinan pinnan suuntaiseksi, jolloin taikina pysyy kasassa eikä tartu.
Kumoa taikina työtasolle. Kostutetut kädet vähentävät tarttumista alkuvaiheessa – käytä jauhoja vain jos on pakko ja silloinkin mahdollisimman vähän. Nosta taikina ilmaan, anna taikinan venyä ja taittele se itsensä päälle. Toista pari kertaa. Anna levätä 5 minuuttia. Toista taittelu ja lepo 3–5 kertaa, kunnes taikina on sileä ja kiinteä pallo, joka ei tartu sormiin. Älä venytä taikinaa väkisin.
Jos taikina tuntuu tarttuvaisemmalta kuin aiemmin, olet venyttänyt taikinaa liikaa ja sitko on repeillyt. Siinä tapauksessa kevennä otteita ja tee pari taittelu-lepo-kierrosta lisää.

Nosta taikina öljyttyyn, vähintään 3 litran kulhoon tai esim. irtokarkkilaatikkoon ja peitä kannella, märällä liinalla tai kelmulla. Laita jääkaappiin (5–7 °C).
3. Kohotus
Noin 24 tunnin kuluttua taikinan pitäisi olla tilavuudeltaan kaksin- tai mieluummin kolminkertaistunut. Kumoa taikina pöydälle. Jos teet isomman taikinan useampaan pellilliseen, jaa taikina osiin tässä vaiheessa — vaaka on hyvä apuväline tasajakoon. Taittele taikina itsensä päälle ja muotoile palloksi. Tässä vaiheessa tykkään myös jauhottaa taikinapallon kevyesti semolajauhoilla, jotta se irtoaa helposti astiasta.
Kohota loppuun joko toinen vuorokausi jääkaapissa tai 4–6 tuntia huoneenlämmössä. Taikinan pitäisi taas kolminkertaistua.
Taikinan kohoamisvauhti riippuu lämpötilasta, hiivan määrästä ja ajasta. Jos kohoaminen tuntuu liian nopealta, kokeile matalampaa lämpötilaa, vähempää hiivaa tai lyhyempää aikaa — ja päinvastoin. Jääkaapin lämpötilaa ei kuitenkaan kannata laskea alle 5 asteen, jotta hiiva pysyy aktiivisena.
Kohotusaika on siis yhteensä noin 1–2 vuorokautta. Sitä pidemmällä kohotuksella pizza ei parane.
4. Levitys
Nosta taikina-astia jääkaapista huoneenlämpöön mielellään noin tunti ennen paistamista.
Laita uuni kuumenemaan täysille (250–320 °C). Öljyä uunipelti kevyesti oliiviöljyllä – älä käytä leivinpaperia, jotta pohja paistuu rapeaksi. Pelko pois, taikina ei tartu peltiin.
Ripottele pöydälle reilusti semolaa tai vehnäjauhoa. Irrota taikina astian reunoista varovasti lastalla ja kumoa hellävaroin pöydälle, jottei taikina veny ja kuplat rikkoonnu. Ripota päälle hiukan jauhoa ja levitä taikina painelemalla sitä kevyesti sormenpäillä. Nostele välillä reunoja ja lisää tarvittaessa jauhoa, jottei taikina tartu pöytään. Yritä saada taikinasta tasaisen paksuinen, varo erityisesti paksuja reunoja.
Kun taikina on noin 2/3 uunipellin koosta, laita suoristettu käsivarsi, sormet yhdessä ja kämmen alaspäin, taikinan yläpuolelle ja käännä taikina käsivarren päälle. Laita toinenkin käsi taikinan alle samaan asentoon, varista ylimääräiset jauhot pois ja nosta taikina pellille.
Levitä ja venyttele varovasti taikina pellin reunoille asti. Ei haittaa jos taikina on vähän kurttuinen, mutta yritä saada siitä tasapaksu.
5. Täyttäminen ja paistaminen
Levitä pitkään paistettavat täytteet (esim. tomaattikastike ja perunat) pizzan päälle. Paista peltipizzaa uunin alimmalla tasolla 11–14 minuuttia. Kurkista lastan avulla pohjaa: kun se on kullanruskea ja rapea, ota pizza pois. Lisää mozzarella ja muut herkät täytteet (esim. herkkusienet, kaprikset, sardellit ja jotkut leikkeleet).
Paista vielä ylätasolla 2–3 minuuttia kunnes juusto on sulanut ja reunat ovat ottaneet hiukan väriä.
Nosta pizza pelliltä ritilälle tai puiselle alustalle, jotta pohja pysyy rapeana. Lisää kuuman pizzan päälle herkimmät täytteet (esim. basilika, jotkut juustot, salami ja parmankinkku).
Roomalaiseen tapaan peltipizza paloitellaan saksilla ja palat syödään sormin.
Peltipizza sopii hyvin myös uudelleen lämmitettäväksi. Laita pizzapalat pellille leivinpaperin päälle ja kuumenna 200-asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Täytevinkkejä
Tomaattikastike
Yhteen pellilliseen sopii vajaa 400 g tölkillinen hyvälaatuista tomaattisäilykettä ja 0,5 tl suolaa. Älä fuskaa tomaattien laadussa, se maistuu heti. Jos käytät kokonaisia säilyketomaatteja, hienonna ne sormin tai sauvasekoittimella. Revi halutessasi joukkoon muutama basilikan lehti. Levitä kastike raakana taikinan päälle — älä keitä, jotta tomaatin maku säilyy raikkaana.
Mozzarella
Käytä hyvälaatuista Italiassa valmistettua lehmänmaitomozzarellaa — puhvelimozzarella on liian märkää pizzan päälle. Tarvitset noin 250 g (2 palloa) pellillistä kohti. Leikkaa mozzarella ranskanperunan paksuisiksi suikaleiksi, anna hikoilla mielellään 1–2 tuntia kulhossa huoneenlämmössä ja painele juustosuikaleet huolellisesti kuiviksi talouspaperilla. Liian kostea juusto muodostaa vesilammikoita pizzan päälle.
Peruna
Roomalainen klassikko. Viipaloi perunat noin 2 mm siivuiksi ja liota siivuja 1–24 h kylmässä vedessä. Levitä siivut hiukan limittäin pizzapohjan päälle (ilman tomaattikastiketta!) ja anna kuivahtaa hetken aikaa. Voitele reilusti oliiviöljyllä ja laita päälle suolaa ja rosmariinia tai timjamia. Lisää halutessasi paiston loppuvaiheessa mozzarellaa tai taleggio-juustoa. Perunalajikkeista annabelle ja siikli sopivat tähän hyvin. Raakojen perunoiden sijaan voit murentaa pizzan päälle keitettyä perunaa ja salsiccia-tuoremakkaraa.
Italialaiset vehnäjauhot
Italialaisessa jauholuokituksessa 00 tarkoittaa ydinvehnäjauhoja – ei siis karkeusastetta kuten usein väitetään. Vastaavasti 0, 1 ja 2 sisältävät jokainen astetta enemmän jyvän kuoriosia, ja täysjyväjauhot ovat vielä erikseen. Numeron kasvaessa myös jauhojen väri tummenee, maku syvenee ja usein myös karkeus kasvaa. Pizzajauhoina 00 on yleisin, mutta etenkin roomalaiset levypizzamestarit käyttävät kaikkia jauholuokkia 00:sta 2:een mieltymystensä mukaan.
Jauhojen luokka ei vielä kerro paljoakaan: yhdellä myllyllä voi olla kymmenen erilaista 00-jauhoa. Tärkeä jauhojen ominaisuus on niiden sitkonmuodostuskyky eli vahvuus, jota mitataan Italiassa W-arvolla. Alle W180 tarkoittaa heikkoa sitkonmuodostuskykyä, W200–W280 keskivahvaa ja yli W300 vahvaa. Nyrkkisääntönä vahvemmat jauhot imevät myös enemmän vettä. Roomalaiseen peltipizzaan on parasta valita vahvat, noin W300–W330 jauhot, jolloin taikina kestää pitkän kylmäkohotuksen. Jauhoja voi myös sekoittaa sopivan vahvuuden saavuttamiseksi. Lisää tietoa jauhojen vahvuudesta ja sitkosta toisessa kirjoituksessa.
Entä durumvehnä?
00, 0, 1 ja 2 ovat Italian lainsäädännön mukaisesti aina tavallista vehnää (grano tenero). Tyypillisin durumvehnästä (grano duro) valmistettu myllytuote on murumainen semola (usein myös semolina tai semola rimacinata). Semolaa kannattaa käyttää työtasolla ja taikinan pinnalla estämään tarttumista, koska se on rakenteeltaan karkeaa ja irtonaista eikä liisteröidy tavallisen vehnän tapaan. Semola kestää myös hyvin lämpöä, joten se ei pala helposti kuumassa uunissa.
Durumvehnän sitko kestää venytystä, mutta se ei pidä hyvin muotoaan. Sen vuoksi durumvehnää käytetään harvoin pizzataikinassa.
Muokkaus 11.2.2019: Perusteellisten kokeilujen jälkeen poistin reseptistä oliiviöljyn, koska sen merkitys on silkkaa taikauskoa. Jos pellillisessä pizzataikinaa on 8 grammaa öljyä, se tarkoittaa että yhdessä annospalassa öljyä on alle 1 gramma. Kukaan ei pysty maistamaan sellaista öljymäärää, varsinkaan kun päällä on juustoa ja muita täytteitä. Myöskään taikinan rakenteessa ei ole eroa ainakaan huonompaan suuntaan — rasva kun heikentää sitkoa, eikä näin pieni määrä tuo vielä pehmeyttä suutuntumaan tai muita rasvan posititiivia vaikutuksia. Ilman öljyä syntyy parempi sitko vähemmällä vaivaamisella. Jotkut perustelevat öljyn käyttöä säilyvyydellä, mutta pizzahan kannattaa joka tapauksessa syödä heti, enkä ole huomannut merkittävää eroa seuraavana päivänä lämmitetyissä jämäpaloissa. Italialainen pizzakonsultti Giovanni Tesauro jopa lupasi 1000 euroa sille, joka pystyy erottamaan öljyllisen ja öljyttömän pizzapohjan toisistaan!
Mike
18.7.2017 — 23:02
Kiitos mahtavista ohjeista!
Ostin De Ceccon 00-jauhoja, mutta tuo W-arvo ei selviä pakkauksesta mitenkään. Eikä nopealla googlauksellakaan ainakaan italiaa taitamattomalle. Kuinka se selvitetään?
Eemeli
18.7.2017 — 23:20
Selvittäminen onkin vaikeaa, jos mylly ei sitä itse ilmoita. Pussissa W-arvo lukee ihmeellisen harvoin, mutta aika usein nettisivuilla on tuotteen tekniset tiedot, joissa se näkyy. De Cecco ei näköjään kerro jauhoistaan mitään, ainoa mitä löysin on tämä keskustelupalstan arvio W200.
http://forum-ricette.cookaround.com/threads/241704-forza-farine-e-semole-da-supermercato
Tomi
1.11.2018 — 21:28
Hei! Loistavia tekstejä, miksi vasta nyt löysin nämä! Olisi yksi kysymys, mitä jauhoissa on silloin enemmän tai vähemmän kun sen W-luku eli sitkonmuodostuskyky muuttuu?
Eemeli
2.11.2018 — 09:02
Kiitos! Sitko muodostuu kahdesta proteiinista, gluteniinista ja gliadiinista. Periaatteessa mitä enemmän sitkoproteiineja jauhoissa on, sitä korkeampi W-luku. Gliadiinin ja gluteniinin keskinäinen suhde puolestaan vaikuttaa sitkon ominaisuuksiin eli venyvyyteen ja kimmoisuuteen.
Jauhopussin kyljessä ilmoitetusta proteiinimäärästä ei voi suoraan päätellä W-lukua, koska vehnässä on muitakin proteiineja, jotka eivät vaikuta sitkoon.
Tomi
2.11.2018 — 11:16
Kiitos!
Anton
17.12.2018 — 00:15
Loistava ”Tutorial”, kokeilen tätä ensiviikolla.
Osaatko sanoa mistä kyseistä Semola jauhoa saisi Suomessa vai meneekö ulkomailta tilaamiseen? Googlailut on tuonut esille vain mannasuurimoita, ja ei vissiin ole ihan kyse siitä?
Eemeli
17.12.2018 — 08:58
Olen ostanut semolaa tamperelaisesta Culinaria keittiöelämää -kaupasta. Valikoimassa on myös muita napolilaisen Caputo-myllyn jauhoja, joista punainen Cuoco on sopivaa tähän pizzataikinaan. Toimittavat myös postitse pyydettäessä.
Mannasuurimot eivät tosiaan ole sama asia, siitä olikin jo juttua toisen kirjoituksen kommenteissa.
Semola on ehdottomasti paras vaihtoehto taikinan ”pintakäsittelyyn”, mutta ei kannata jättää pizzaa leipomatta vaikkei semolaa olisikaan. Korvikkeena voi käyttää kaupan durumvehnäjauhoa tai tavallisia vehnäjauhoja.
Joonas
16.1.2019 — 20:04
Helsingistä saa semola-jauhoja ainakin Eiringiltä: https://www.eiring.fi/semola-rimacinata-durum.html
Ovat tosiaan erinomaisia taikinan käsittelyssä.
Tomi
22.1.2019 — 13:28
Kokeilin viikonloppuna Cuocoja taikinassa ja olihan se aivan erilaista käsitellä kuin tavallinen. Sitko kestää niin että taikinaa voisi käyttää riippumattona. Normaalisti olen lisännyt gluteenia taikinaan, mutta Cuocot eivät sitä kaipaa.
Kokeilin myös huvikseni mannasuurimoita levityksessä (suomessa Kotipizza taitaa käyttää niitä), ja ne tuovat kyllä tietynlaista rapsakkutta pohjaan, jos rapsakkuutta haluaa tavoitella.
Haussa olisi hyvä mozzarella, olen käyttänyt aiemmin normaalia vedessä olevaa isoa palloa, mutta ne päästävät uunissa minun makuuni liikaa vettä, pohja kastuu ja pahimmassa tapauksessa neste vuotaa reunan yli halkaisten pizzakiven, kuten edelliselle kivelle juuri mozzarellavuodon vuoksi kävi. Niiden pakkausten, joissa on useita ei-vedessä-uivia pieniä palloja, mozzarellat eivät ole liian märkiä, mutta niistä tulee uunissa levittyään sellaisia kumisia nappeja, jotka luiskahtavat tomaattikastikkeen päältä kokonaisena suuhun/lautaselle.
Eemeli
22.1.2019 — 17:01
Kun jauhot ovat kunnossa, loppu on enää leipurista kiinni 🙂
Parhaita pizzamozzarelloja ei oikein saa Suomesta, mutta olen päässyt hyviin tuloksiin käyttämällä Italiassa valmistettuja (monet täällä myytävät tehdään Saksassa) 100-125 g palloja, jotka olen leikannut reilun puolen sentin suikaleiksi. Suikaleiden annan olla parikin tuntia kulhossa huoneenlämmössä, valutan välillä nestettä pois ja kuivaan loppuvaiheessa juustot talouspaperilla useaan kertaan. Silloin uunissa ei enää irtoa paljoa nestettä.
Tomi
22.1.2019 — 17:12
Näin olen käsittänytkin ettei sellaista ihan parasta mozzarellaa Suomesta saa, mutta pitääpä kokeilla tuota kuivaustekniikka. Kiitos vinkistä!
Tomi
12.2.2019 — 11:38
Kokeilin tuota tekniikkaa, ja lopputulos parani kyllä paljon. Kokeilin myös siten että suikaloin mozzarellat lävikköön, levitellen ne tasaisesti ympäri lävikön pohjaa, siten että neste valuu lävikön alla olevaan kulhoon. Sitten annoin mozzarellan luovuttaa nestettään yön yli jääkaapissa ja seuraavana aamuna ne olivatkin luovuttaneet paljon nestettä, olematta silti liian kuivia. Tämä tapa on mielestäni ehkä jopa kätevämpi siksi että on vähemmän työläs (kuivuu itsestään ajan kanssa) ja säästää vaivaa pizzanpaistopäivältä, kun voi vain nostaa valmiit suikaleet jääkaapista.
Pitäisi päästä Italiaan kokeilemaan miltä se mozzarella siellä näyttää ja tuntuu ja miten se käyttäytyy.
Eemeli
12.2.2019 — 12:58
Hienoa että toimii! Mozzarelloja on Italiassa paljon erilaisia: bulkkilaatua ja pienen kivijalkajuustolan tuotteita, aluekohtaisia versioita jne. Mozzarellatyypeistä parhaana pizzakäyttöön pidetään yleisesti fior di latte d’Agerolaa, jota Suomessa käyttävät ainakin pizzeria Luca ja Pizzarium, mutta yksityisasiakkaille sitä ei oikein ole saatavilla. Kyse lienee paljolti säilyvyydestä – juusto pysyy hyvänä vain muutamia päiviä.
Kaitsu
28.2.2019 — 00:02
Loistavat ohjeet, näillä pääsen pätemään kahvipöydässä! Mutta pari kyssäriä:
a) voiko tällä ohjeella tehtyä taikinaa pakastaa ja jos voi, liittyykö siihen jotain kommervenkkejä vai onko leivontavalmis=pakastinvalmis?
b) onko kiertoilmauunilla ylipäänsä virkaa pizzaa tehdessä?
Eemeli
28.2.2019 — 10:03
Mukava kuulla! Vastauksia kysymyksiisi:
a) En suosittele pakastamista. Tässä pizzapohjassa isot ja runsaat kuplat ovat tärkeitä, ja jäätyessä ja sulaessa taikinan rakenne väistämättä kärsii. En ole kokeillut, mutta voisin lyödä vetoa että paistovalmiina pakastettu taikina lässähtää. Jos taas taikinan pakastaa heti vaivaamisen jälkeen, sen rakenne ei välttämättä tuhoudu, mutta silloin taikina pitää kuitenkin kohottaa ennen paistamista, jolloin pakastamisen hyöty on kyseenalainen. Pitäisi myös kokeilla kuinka nopeasti kohoaminen käynnistyy sulatuksen jälkeen.
b) Kiertoilmalla ei ole virkaa pizzahommissa. Uunin alavastusten säteilevä lämpö kohottaa pizzan paremmin kuin kuuma ilmavirta, eikä pizza pala päältä.
Anu
16.8.2019 — 12:39
Hei. Hyvät ohjeet. Olisin kysynyt vielä että minkälainen pelti tähän on paras? Ja jos on ihan suora vinkki johonkin suht edulliseen tuotteeseen?
Eemeli
16.8.2019 — 13:03
Uunin omat pellit toimivat aivan hyvin, kunhan ei käytä leivinpaperia.
Ammattilaiset käyttävät mustasta teräksestä tehtyjä, pinnoittamattomia peltejä, jotka paistavat jonkin verran paremmin. Pellit ovat edullisia, mutta lähetys ulkomailta saattaa maksaa enemmän. Suomessa en ole näitä nähnyt keittiötarvikekaupoissa, mutta kannattaa kysellä jos saisivat tilattua muun tavaran mukana. Jos päädyt tilaamaan jostakin, olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia! Omani tilasin mittatilaustyönä Italiasta, kokemuksen perusteella suosittelen mieluummin valmista nettikauppaa tai jälleenmyyjää 🙂
Tässä muutama esimerkkituote:
https://paderno.it/en/products/pastry-bakery/bread-pizza/baking-trays/rectangular-baking-sheet/41745-30
https://gimetal.it/en/product/blue-iron-rectangular-pizza-pan-40x60x2-cm-straight-edge
https://www.debuyer.com/en/products/blued-iron-baking-tray-oblique-edges
Ville
12.5.2020 — 12:12
Mainio ohje, kiitos!
Onko suositella perunalajiketta tai -tyyppiä? Ensimmäisellä kerralla pistin vain Pirkan kiinteitä pottuja, mutta niistä jäi aavistuksen mitäänsanomaton vaikutelma. Lieköhän makuasioita, jotka selviävät kokeilemalla, vai onko olemassa pomminvarma ratkaisu?
Eemeli
12.5.2020 — 12:28
Kiitos palautteesta! Annabelle ja siikli sopivat tähän hyvin, lisäsin niistä maininnan myös tekstiin. Riittävä suola on tärkeää, samoin on hyvä jos perunat ottavat vähän väriä reunoista. Makuasiahan tämä toki lopulta on.
Jeremia
20.7.2020 — 15:06
Missä asteessa pitsa pitäisi paistaa?
Eemeli
20.7.2020 — 15:12
Uuni täysillä (lukee tuolla Levitys-kappaleessa).
Joonas
25.8.2020 — 19:45
Eikö hiivaa tule lilluttaa vedessä ennen taikinaan sekoittamista
Eemeli
25.8.2020 — 20:24
Siitä ei ole mitään hyötyä. Joissakin maissa (mm. Yhdysvalloissa) on käytössä kuivahiivaa, joka pitää aktivoida vedessä ennen käyttöä. Suomalaisen kuivahiivan voi sekoittaa suoraan taikinaan.